Sitä luulisi että päivien pitenemisen myötä ehtii tehdä vaikka mitä mutta ei, vuorokaudessa on yhä vain ne vaivaiset 24 tuntia. Viime aikoina on käsityöt jääneet vähän vähemmälle vaikka olen varta vasten yrittänyt järjestää aikaa edes pienelle kudontahetkelle päivittäin. Kevätsiivouksen valmistelu - siis ei vielä edes siivous vaan etukäteisraivaus että sopisi siivoamaan - on vienyt luvattoman paljon aikaa. Kuka ihme on täyttänyt meidän asunnon kaikella tällä tavaralla?!? Tarvisin sellaisen erillisen työhuoneen jonne voisi viedä nämä harrastusjutut ja jonne voisi mennä tekemään "luovaa" työtä. Ainahan sitä haaveilla saa.

Viime aikoina täällä on nähty tällaisia kasoja:

Koettakaa arvata mistä noita kasoja tulee? Ensin kuitenkin esittelen yhden jonkin aikaa sitten valmistuneen työn:

Malli/model: Alina by Merja Korhonen
Lanka/yarn: Iona (52%silk, 48%wool), 100g
Puikot/needles: 4,5mm

Todella helppo ja mukava malli kutoa, valmistui muutamassa illassa. Kuvassa huivi on pingottamatta, yritän jossain vaiheessa näpätä paremman kuvan.

Niin niistä kasoista. Lueskelin talvella jotain noista "muutamista" neulekirjoistani ja sieltä se idea lähti - en vaan millään muista että mikä kirja oli kyseessä.
Olen muistaakseni täälläkin jossain vaiheessa postannut raitasukkien kuvia, ainakin viime vuonna niitä tuli tehtyä useammat parit. Tasaraitasukkien tekeminen alkoi kuitenkin maistua puulta joten aloin miettiä muita konsteja. Ja sitten löysin tämän vinkin. Eli otetaan kuusi satunnaisen väristä (meillä satunnaisuudesta huolehtii virallinen arpoja, 2,5v) jämäkerää ja noppa. Annetaan kullekin langalle oma numero ja aletaan heittää noppaa. Ensimmäinen heitto määrää värin, toinen rivien lukumäärän. Minä heittelin ensin pitkän rivin numeroita jotka merkkasin paperille ja sitten vaan kutomaan. Lopputulos näyttää esimerkiksi tältä:

Sukat valmistuvat todella nopeasti, varsinkin ensimmäinen koska jännitys säilyy koko ajan. Ainoa haittapuoli on langanpäiden päättely -  ensimmäisessä kuvassa oli yhden parin langanpäät. Se ei tosin ole minua hidastanut (masokisti?) vaan näitä on valmistunut jo kolmet:

Ja lisää tulee kunhan vaan ehdin.

Tämä viikonloppu oli tavallisuudesta poikkeava. Olin ensimmäistä kertaa siellä pulpetin toisella puolella, opettajana. Etukäteen vatsaan viikkokausiksi pesiytyneet perhoset katosivat onneksi nopeasti jo lauantaiaamuna ja loppuaika kului kuin siivillä. Kiitoksia kovasti kurssilaisille, teidän ansiostanne mahdollinen seuraava kerta ei enää tunnu niin pelottavalta :). Tässä muutama esimerkki viikonlopun tuotoksista.

This weekend was a special one, I teached for the first time in my life. I was nervous like weeks before but those butterflies left my stomach soon after I actually started to teach things. Big thanks to my students, you made my first teaching experience easier and now I'm not so afraid for the (possible) next time :). Picture shows some of the yarns made during weekend.

Omat käsityöt ovat (taas kerran) olleet vähän paitsiossa, vain yksi valmis lanka esiteltäväksi.

Corriedalea, väri Mordor (Spunky -klubin helmikuun kuitu). Navajo-kerrattu, noin 300m. Vähitellen alkaa se sukkalankavahvuus lähestyä, kauan sen harjoitteleminen on kestänytkin!

Olipahan todella hyvässä jemmassa se kameran kaapeli mutta nyt on kuitenkin kuva lisätty edelliseen postaukseen. Samalla sain siirrettyä lankakuviakin koneelle ja päivitettyä Taitomaa-kauppani. Linkki kauppaan on tuolla sivulaatikossa, sinne vaan shoppailemaan :). Etsyn puolella on käsityöpussukoita - niitä voi kysellä myös sähköpostilla (osoite vasemmassa yläkulmassa) mikäli ei halua Etsyn kiemuroita opetella.

Tilkkurekka ja myyjäiset takana, edessä tavallista arkea taas jonkin aikaa. Tai no, tavallista ja tavallista, tällä viikolla on tuntunut ettei ehdi kissaa sanoa kun on pitänyt rientää paikasta toiseen päivittäin. Varsinkin tiistai oli kiireinen mutta ehdin kuitenkin kahvila Murusen neuletapaamiseen - kyllä kannatti :). Hyvää kahvia ja neulontaa hyvässä seurassa, mikäs sen mukavampaa! Tapaamisia on tarkoitus järjestää tästä lähtien joka tiistai kello 15 alkaen, toivottavasti ehtisin mukaan edes joka toinen kerta :).

Valmiita käsitöitä ei tällä kertaa ole esiteltävänä (vaikka yhden maton eilen kotiutinkin), monta on kyllä työn alla. Harvat vapaat hetket ovat kuluneet rukin ääressä ja Ravelryssä lukemassa juttuja kehräyksestä. Tuo "räveltämö" on suurin syy siihen että yleensä keksin kokeilla kehräystä - ihailin siellä muiden kehräämiä lankoja ja mietin, josko uskaltaisi kokeilla. Kun sitten vihdoin sain värttinän käteeni ja kokeilin - no, se oli menoa se :). Kaikenlaisia muitakin juttuja on tullut opeteltua ihan vaan siksi että joku on niistä Ravelryssä maininnut - mm. kahden sukan neulominen yhtä aikaa magic looppina eli yhdellä pyöröpuikolla. Suosittelen kaikille neulojille/virkkaajille/muuten vaan langoista kiinnostuneille tuonne liittymistä - englannin kieltä ei välttämättä tarvi osata koska suomenkielisiä ryhmiä on monia (kainuulaisillakin on omansa), ainoastaan toimiva sähköpostiosoite tarvitaan rekisteröitymislinkin saamiseksi.

Sain alkuviikosta yhden vaihtopaketinkin, Ravelryssä järjestetystä vaihdosta. Paketista löytyi lankaa, KnitPro:n sukkapuikot, nappeja, suklaata ja kaunis pyyhe. Jo aikaisemmin parini lähetti minulle ostamansa ohjeen räveltämössä. Paljon kiitoksia Riikkikselle ihanasta paketista, liitän tähän kuvan kunhan kameran (jälleen kerran) kadoksissa oleva kaapeli löytyy jostain :).

Tämän huivin sain valmiiksi pari päivää sitten.

Mystic Light by Anna Dalvi. Tarkemmat tiedot löytyvät täältä.

Hankin tämän mallin jo pari vuotta sitten mutta vasta nyt sain aloitettua. Ja harvinaista kyllä, sain jopa valmiiksikin suth nopeasti. Viimeaikaisen sukkaputken jälkeen huivin kutominen tuntui jopa haastavalta, piti keskittyä tosissaan että pystyi seuraamaan ohjetta oikein vaikkei malli mikään vaikea olekaan. Tämä huivi poikkeaa muista palmikkojensa ansiosta mikä on pelkästään plussaa. Tuon keskipalmikon lisäksi myös yläreunassa on palmikko (ei näy kuvassa).

I bought this model couple of years ago but took this long to actually start it. And unlike my other projects nowadays, I actually managed to finish this too in quite a short time. After knitting x-pairs of socks lately, knitting a shawl felt a bit challenging. Had to concentrate hard to actually be able to follow the pattern even tho the model itself isn't so complicated. I liked the cables a lot, they made knitting even more interesting.

Tällä viikolla rukki pääsee töihin pitkästä aikaa. Posti toi eilen laatikollisen villaa (ihan niinkuin sitä ei ennestään olisi yhtään :D), siinä riittääkin kehrättävää joksikin aikaa. Ja jottei aika kävisi pitkäksi niin varasin myyntipaikan Tilkkurekka-tapahtumasta (Kajaani), sinnekin pitää valmistautua.

This week I'm going to do some spinning - first time in a loooong time. Got a box full of wool yesterday (like there wasn't any in here before :D), that keeps me busy for a while. I must prepare for incoming craft fair too so no worries how to spent my "freetime" in near future :).

ei edes joka kerta. Niinhän siinä sitten kävi että kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta jäi torkkupeitto tekemättä. On se kyllä edistynyt - sellaiset 5cm :D. Elämä yllätti takavasemmalta nakkaamalla tielle kaikenlaisia harmeja mutta koska tämä ei ole ihmissuhdeblogi niin ei niistä sen enempää.

Sain minä kuitenkin tehtyä palmikkoprojektin ja vieläpä ihan ajoissa, viimeisen langanpään päättelin 27. joulukuuta. Työstä tuli paljon aiottua pienempi mutta haastetta löytyi silti - välillä jopa niin paljon että olin valmis nakkaamaan koko lankakasan alas parvekkeelta. Mutta tässä tämä nyt on, valmiina käyttäjänsä päällä:

Malli: Tytön palmikkojakku / Suuri käsityölehti 10/2009. Tarkemmat tiedot löytyvät Ravelrystä. Mallineule itsessään oli helppo muistaa ulkoa ja tarpeeksi mielenkiintoinen ettei missään vaiheessa alkanut puuduttaa mutta homma muuttui haasteelliseksi siinä vaiheessa kun aloin tekemään toista etukappaletta. Hihasta hihaan neulominen ei sinänsä ole vaikeaa mutta noiden palmikonkiertojen sovittaminen oikein oli työn ja tuskan takana. Olisikohan ollut vasta neljäs etukappale jota en joutunut purkamaan - ja sekin onnistui vasta kun purin vähän takakappalettakin. Johtui varmasti osittain siitäkin että käytin alkuperäistä ohuempaa lankaa koska jakusta piti tehdä vähän pienempi kuin ohjeen pienin koko. Lopputulokseen olen tyytyväinen, varsinkin kun olen lopultakin oppinut poimimaan silmukoita reunasta joustinta varten ilman että kappaleisiin jää sormenkokoisia reikiä :D.

Tällä hetkellä täällä vallitsee neuleblääh. Mikään ei oikein jaksa innostaa mutta on minulla silti pari pientä projektia puikoilla. Kaikenlaisia suunnitelmia kyllä olisi vaikka muille jakaa mutta se aloittaminen... Ensi viikko pitää varmaan ottaa loman kannalta, jaksaisi sitten innostua taas kansalaisopiston kursseista. Pääsen paukuttamaan mattoja - kun muistaisi ensin tilata vähän kuteita niihin :). Harmittaa kun ei tullut syksyllä ilmoittauduttua puutöihin - hyvät ideat tulevat ilmeisesti aina vähän myöhässä. Pitää yrittää ensi syksynä, tiedä vaikka saisin yhden haaveistani toteutettua tuota kautta...

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2011 KAIKILLE!

Sytyck-haasteen Hollywood-viikot ovat menneet ihan huomaamatta. Olen muuttanut mieltäni sen sata kertaa pohtiessani lopullista projektiani. Mitään mallitilkkuja tms. kokeiluja en ole ehtinyt tehdä - ihan senkin takia että olen muuttanut mieltäni lähes päivittäin :). Luovuin aika pian ajatuksesta tehdä ne kirjoneulesormikkaat. Tarkoitushan oli haastaa itsensä, ei kiduttaa! Kyselin tutuilta josko kukaan tarvisi mitään suurempaa villaista vaatevarastoonsa, ilman tulosta. Välillä meinasi mennä jo sormi suuhun ja hanskat tiskiin mutta sitten posti toi tämän. Haasteprojektini pomppasi silmille heti: St Ciaran. Koska olen tähän mennessä tehnyt vain kaikkea pientä, tuollainen shaali/torkkupeitto käy kokonsa puolesta haasteesta. Puhumattakaan noista ziljoonista palmikonkierroista! Saa nähdä tuliko haukattua liian iso pala mutta aion kuitenkin yrittää. Lankaostokset on vielä tehtävä ennen h-hetkeä ja etsittävä sopivat puikot. Joko saa aloittaa, jokojoko :)?

Hollywood-weeks of SYTYCKFin-challenge are almost gone. I've changed my mind thousand+one times, trying to decide my final project. I decided I'm not going to torture myself with stranted gloves so I asked if anyone would like me to knit a sweater or such for them. Nobody wanted anything and my frustration-level kept going higher and higher. But then I got A. Starmore's book Aran Knitting and found my project: St Ciaran. That's big enough to be challenging + there's like zillions of cables to be turned. I'm not sure if I can ever finish it but I'll try my best. Now I only need to buy yarn and find suitable needles to be ready when we're allowed to start. I'd like to start now tho, patience - what's that :)?